Nyt kun kolme kuukautta tuli täyteen täällä ja joulu lähestyy, mulla oli yhtenä päivänä hieman koti-ikävä. Oli kuitekin mukava ymmärtää, että oon sen verran itsenäinen että meni kolme kuukautta siihen että tuli koti-ikävä. Jos mun pitäis nimetä muutama asia mitä ikävöin, sanoisin että ikävöin mun perhettä, sukulaisia ja ystäviä tottakai, mutta myös lunta, talvea, laskettelua, ja kaikkea talveen liittyvää. Ikävä on myös karkkia, suklaata, salmiakkia, hirvenlihaa ja ruisleipää (vaikken siitä mitenkään kamalasti edes tykkää!). En oo vieläkään tottunut siihen, että on jo marraskuun viidestoista, eikä lunta ole lähimaillakaan. Mie oon pohjosen tyttö ja mulla on ikävä kunnon talvea.
En oo pieneen hetkeen edes koskenut mun kameraan, kuvia on enemmänkin tullut otettua puhelimella kun se on vaan niin paljon helpompaa. Toissa viikonloppu kesti taas neljä päivää. Täällä on niin paljon vapaapäiviä koulusta, aina kun vähänkin jotain juhlitaan niin ei oo koulua. Saatika sitten talvella tulevat snow dayt, kun täällähän ei mennä kouluun kun on edes hieman jäätä tien pinnalla! Mutta tosiaan, meillä oli siis lähes joka päivälle kamalasti ohjelmaa Loran kanssa! Sen viikonlopun perjantaina, eli Halloween iltana mentiin yhden kaverin bileisiin, ja sunnuntaina oli mun kaverin synttäribileet. Saman viikonlopun maanantaina olin yhden toisen kaverin bileissä, jotka oli ihan sairaan siistit bileet! Teemana oli valkoinen ja neon värit, ihmiset oli pukeutunu valkoiseen ja kaikki maalasi kasvoihin kuvioita UV-maalilla, joka hohti UV lamppujen alla. Sen lisäksi siellä pysty ottaan polaroid-kuvia, pelaamaan hauskoja pelejä ja muutenkin tekemään vaikka mitä kivaa!
Eilen olin mun saksalaisen kaverin Lauran synttäreillä. Oon niin iloinen, että me kaikki saman koulun vaihtarit ollaan hyviä kavereita keskenään! Me ollaan tehty jo paljon suunnitelmiakin, että missä ja milloin tavataan sitten kun vaihtovuosi on ohi. Torstaina tuli täyteen mun 100 päivää täällä. Muistan vielä kun mulla oli tammikuussa 100 päivää lähtöön. Ihan hetki sittenhän mä otin aurinkoa kotipihalla, ihan hetki sittenhän mä pietin läksiäiset, lensin Oulusta monen mutkan kautta New Yorkiin, lensin sieltä tänne missä tapasin mun host perheen ja missä mä nyt oon viettänyt yli kolme kuukautta. Tuntuu ihan hullulta, että oon ollut täällä jo kolmasosan koko ajasta. Mutta niin kuin mun mummukin sanoi mulle; nyt pitää nauttia jokaikisestä sekunnista täällä eikä kovin kannata ikävöidä, kun kymmenen kuukautta on kuitenkin niin lyhyt aika elämässä.
